S3-höyrysauna

Tuli kokeiltua ässän maasto-ominaisuuksia. Reipas maavara ja 18” matalaprofiilimaastorenkulat alla kohti entuudelta tuntematonta laavua. Hieno tähtitaivas, hämärtyvä ilta, vaahtokarkkeja ja klapit takakontissa. Mikä voisi mennä pieleen?

Aika monikin asia loppupelissä… Laavulle olikin sivistyksen parista kohtalaisen pitkä matka metsäteitä pitkin. Eipä siinä, vähän kumpareita, soraisia mäkiä (osoitti miten loistavat nelivedon etenemiskyvyt moisessa maastossa on, vaikka matkalla oli valehtelematta hetkittäin ~45 asteisia nousuja hienolla hiekalla ja soralla höystettynä) ja tunnelmallista metsäpolkua. Viimeinen risteys kohti laavua. Voi prrr. Kapeikkoa & ryteikköä, missä ei pääse kääntymään ympäri. Noh, varmaan löytyy kääntypaikka. Pakittaen pääsisi varmasti ärräpää jos toinenkin.

Lopulta tie oli aivan infernaalisen paskassa kunnossa jonne ei ko. autolla olisi MITÄÄN asiaa. Ympäri ei kuitenkaan päässyt. Ja plim! Lämpötilan varoitusvalo tauluun ja heti perään höyrypatsas pellin alta.

Selkeästi syylarin eteen asennettu välijäähy on loistoidea jäähdytyksen kannalta. Se kun lämmittää sopivasti nesteet, eikä päästä sitä vähäistäkään ajoviimaa ryömintävauhdissa avittamaan puhaltimen työkuormaa. Paine koneessa kasvoi sen verran, että lohkon kyljestä tuleva muovinen vesiblokki sanoi sopimuksensa irti. Höyrysauna oli valmis.

Sinänsä harmittoman näköinen halkeama, mutta paineistettuna päästi aikamoisen höyrysuihkun ilmoille. Onneksi oli vielä edellisestä remonstista jäänyt jäähdytysnesteet takakonttiin, jonka voimin päästiin metsästä pois. Tällä kertaa ei hissuteltu vaan ajettiin sen verta reipasta vauhtia, että koneen jäähtyminen oli taattu.

 

 

Uusi osa Laakkosen hyllystä (~20e), vanhalla rutiinilla jäljellä olevat nesteet pois koneesta tyhjennysventtiilin kautta ja uutta paikalle. Muovipötkylä oli vain kokolailla perseettisessä paikassa kaiken muun johto ja putkihässäkän takana ja alla. Jonkin verran purkutöitä sai tehdä, ennenkuin pääsi avaamaan parit klemmarit ja mutterit pois ja heittämään uuden osan paikoilleen.

 

 

Eipä siinä. Tällä kertaa ei suurempaa ja kalliimpaa päässyt tapahtumaan. Onneksi.

 

 

 

 

 

 

“parin minsan homma, sieltä se kurkistaa”

Ja se itse laavu mihin lopulta päästiin, mutta vitutti siinä vaiheessa jo niin paljon, että vedettiin vaahtokarkit kylmänä ja lähdettiin himaan :) Huomaa ystävällinen vinkki “Laavu tien varressa”

http://www.laavu.org/kohde.php?id=717